Ei kategoriaa
5. Huhuja
”Astutukseen saatavana sekä isäntä että hevonen”. Huhun mukaan tällainen ilmoitus olisi ollut Hevosurheilulehdessä 80-luvulla. Asianosainen Paavo Lahti kiistää asian.
Väitetään myös, että hän olisi haudannut edesmenneen ori Paavin-Pojan ja sittemmin myös edesmenneen vaimonsakin pihamaalleen.
Huhujen mukaan kirkonmiehet eivät olisi tästä pitäneet ja moittivat hevosmiestä siitä, ettei hänen vaimonsa päässyt lepäämään siunattuun maahan.
Legendan mukaan Lahti oli vastannut että: ”Miten Jumalalla olisi ollut niin kiire, että koko luomakunnasta juuri hänen pihamaansa olisi jäänyt siunaamatta”.
Paavo Lahden mukaan tämäkään tarina ei pidä paikkaansa.
Lähde: Hevosurheilu
4. Onneton hevosenosto
Eräs isäntämies osti kalliin ja suvukkaan suomenhevosvarsan pohjanmaalla pidetystä huutokaupasta. Isäntä laittoi ostamansa varsan kuljetuskoppiin ja lähti ajelemaan. Myyjän kanssa oli sovittu, että käydään läheisellä huoltoasemalla kahvilla.
Huoltoaseman pihalla mies vilkaisi kuljetuskoppiin ja näki kuinka varsa veteli jo viimeisiään… Varsa oli kopin etuosassa sykkyrässä niskoillaan…
Hevosenostaja oli kuullut ajon aikana kopista jyminää, mutta ei ollut kiinittänyt siihen erityistä huomiota.
– Saimme sen vielä vedetyksi kopista ulos, mutta siinä se sitten oli.
Varsaa ei oltu vakuutettu, joten menetys isännälle oli tuntuva.
– Olipa häjy tuuri, mies manasi. – Ne kahvit jäi kyllä juomatta, isäntä lisäsi.
Lähde: Hevosurheilu
3. Viteo, pieni suuri hevonen
Kuva: Hevosurheilu
Sain hevoskuumeen vuonna 1986 ja aloin seuraamaan myytäviä suomenhevosvarsoja. Silmiini osui vuosikas varsa Vetelissä. Olin ollut hevostallilla töissä joten ymmärsin jotain niiden päälle.
Autoilin liukkaassa syyskelissä varsaa katsomaan ja pakkohan se oli ostaa. Kasvattaja päästi varsan kartanolle jossa se ryykäsi melkoista mäkeä ylös alas kamalaa vauhtia.Pörhäkkyyttä oli vaikka muille jakaa ja tallissa se näytti rauhalliselta ja viisaalta. Ulkonäkökään ei olisi voinut olla mitenkään parempi, muuten tummahkon olemuksen kruunasi otsassa oleva pieni tähti. Ennennäkemättömän tuuhea häntä oli pääosin musta, mutta siitä löytyi kaiken kaikkiaan noin kuutta eri väriä.
Varsan kasvattaja oli mukava ja muutenkin pätevän tuntuinen hevosmies, eikä ihme kun Pohjanmaalla oltiin.
Varsa oli myytävänä sen takia, koska siitä tiedettiin tulevan pienikokoinen – onneksi minä en sitä tullut ajatelleeniksikaan. Mutta olisin voinut ostaa varsan vaikka olisin tiennytkin sen.
No eihän siihen todellakaan tullut kokoa. Säkäkorkeus 143 cm kengät jalassa, mutta menohaluja riitti.
Viteo oli aina ravien pienikokoisin hevonen. Autolähtöjen uusinnoissa kuskit eivät tahtoneet jaksaa millään saada hevosta pysäytetyksi. Joskus uusintalähtöjen jälkeen oriin suupielet oli verillä.
Viteo voitti neljä ensimmäistä lähtöään lähtölaukan jälkeenkin, kiersi vain radan reunoja aidan vierustoja kaikista ohi. Seinäjoellakin Viteo voitti suoran mitalla ja palkittiin ravien parhaana hevosena. Viteo voitti uran alkuaikoina lähtönsä jos ei tullut hylätyksi pikästä laukasta.
Minulla oli hyvät välit kasvattajan kanssa ja kävin hänen luonaan kylässä ja olin monesti siellä yötäkin. Myöhemmin kun selvisi kuinka hyvän hevosen oli, meni kasvattaja aivan puhumattomaksi ja kanssakäyminen loppui. Oltiinhan tosiaan Pohjanmaalla josta pitäisi löytyä suomenhevosten parhaat asiantuntijat ja he olivat tulleet myyneeksi yhden maan parhaista hevosista. Tarjosin kasvattajalle kohtuu hintaan puolikasta hevosesta, mutta hän oli hukannut rahansa ja kauppoja ei syntynyt.
Hevonen siirtyi hoitoon ja valmennukseen miehelle joka oli kasvattajalle sukulainen. Tämä valmentaja ei mennyt hevosella starttiin koko vuonna vaan yritti pimittää hevosen menestystä kiusallaan. Niin paljon hevoskaupat hävetti näitä keskenään sukulaisia olevia tahoja.
Kun hevosen ylläpito ja valmentaminen on kallista, minut yritettiin ssada nurin.
Kun itsellä ei ollut paikka missä hevosta pitää jouduin myymään puolet hevosesta amatöörille jolla oli kuitenkin talli ja olosuhteet valmentaa.
Heti alkuun kahden viikon kuluttua tallin vaihdosta Viteo voitti isopalkintoisen nuorten sarjan Torniossa aivan ylivoimaisesti.
Sitten osaomistaja teki karmeita virheitä hevosen pidossa ja Videon ura päättyi nuorena. Voittosummaksi jäi 300.000 markkaa. Paremmissa käsissä hevosesta olisi tullut miljonääri.
Sanottakoo, että asuin ja olin työssä ulkomailla, joten en pystynyt osallistumaan ollenkaan itse hevosen valmennukseen ja hoitoon.
Näin se minun hevosmiesurani meni.
***
Ilkka Korven kommentti hevosen edellisestä startista: ”Viimeksi Vermossa olin viimeisellä takasuoralla ylivoimaisessa johdossa, kun hevonen sekosi laukalle ja lähti viemään kuin piru räätäliä ja jouduin keskeyttämään. Laukatta tämä pärjäisi.”
Lähde: Hevosurheilu
2. Tuomo Mäkelän muistoajo
Eilen oli Tuomo Mäkelän muistoajo Porissa. Kävin kerran hänen luonaan Kiikassa. Istuttiin keittiössä ja puhuttiin ilmeisesti hevosista. Emäntä oli olohuoneessa, mutta hänellä oli pullat paistumassa keittiön uunissa. Tuomo oli tosi rauhallinen luonne, eikä hän niin sanotusti hötkyillyt ollenkaan.
Emännän pullat alkoivat kärytä ja savuta uunissa. Mäkelä ei tehnyt elettäkään ottaakseen paistokset uunista. Kun savu levisi olohuoneeseen, tuli emäntä pelastamaan mitä pelastettavissa oli.
Meillä olisi pitänyt tehdä myös hevoskaupat, mutta ne jäi tekemättä ja se oli kardinaalivirhe.
KIRJA-ARVOSTELU
LAKI VAATII VAINAJIA
Arto paasilinna
Tämä Arto Paasilinnan 16-vuotiaana kirjoittama esikoisteos on
maailman suurimpiin klassikoihin verrattava kirja.
Varsinkin sen Esipuheen ja johdannon sekoitus.
Heti alkuun toteamme, että arvoton tai arvon lukija on osoittanut
pitkälle kehittynyttä makua ostamalla, lainaamalla tai varastamalla
oheisen kirjan. Kirjan sankari on Denverin seriffi, jonka luonne on sheriffille
sovelias ja tarpeeksi rikollisia ominaisuuksia kunnolliseen virantoimittamiseen.
Mikään hempeä tyyppi ei seriffi ole, sitä osoittaa hänen ahkeruutensa
virantoimituksessa. Hautausurakoitsija olisikin pahoillaan, jos lainvalvoja
siirtyisi jollekin toiselle paikkakunnalle…
Osta, lainaa tai varasta ihmeessä tämä kirja.